Kopasta löytyy kangasta, talosta löytyy ompelukone sekä ympärillä häärää nukeilla leikkijöitä. Onhan se sääli, että nukke on aiemmin pitänyt peitellä milloin milläkin. Lopullinen päätös toteutukseen tuli kun tytär peitteli pehmoleluaan nenäliinalla.
Suunnittelimme yhdessä. Kolmevuotias piirsi kuvat nukeistaan kangastusseilla kankaalle ja minä hoidin loput.
Sinänsä takaperoisesti on lähdetty liikkeelle, että alla näkyy tyttären peitto, joka on notkunut tikkausta vaille jo useamman kuukauden. Nukenpeitto valmistui loppupaloista kuitenkin ensin. Teen kokeiluja blogeista ja väreistä mielelläni, peiton päällisenkin vielä kasaan, mutta tikkausvaihe on se haastavin vaihe. Kun pääsee alkuun sekin sujuu. Minulla ei ole mitään omaa tilaa johon työni kasaisin, joten inspiraation pitää olla suuri että saa koko työn tehtyä kerralla kuormittamasta koko huushollia.
Taiteilija "signeerasi" työnsä.
Kyllä nyt kelpaa nukkua.
Isompi sisko haluaa suunnitella myös oman nukenpeiton...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti